perjantai 30. toukokuuta 2014

Tell me more about...

... something?
Wow! Meillä on jo vajaa 8 000 lukukertaa! (tai sitten joku hyypiö klikkailee onnessaan tätä sivua koko ajan auki? Hmm...)

Me Cursus Manus Sanantesilaiset haluammekin kysyä TEILTÄ, että mistä haluaisitte lukea? Mitä me kerrotaan teille? Mikä olisi mielenkiintoista? Mistä haluaisitte tietää lisää?




Kesäterkuin Anna

keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Kesäloma

Jaauuuuu!!! Kesäloma kesäloma kesäloma...

... vai alkoiko se sittenkään? Useimmillaa meillä varmasti, mutta itse lupauduin aloittamaan syväreiden tekoa (pakollista tehdä jossain vaiheessa opintoja) ja vielä olis muutama rästitenttikin kesälle. Jipii. No, ei saa valittaa! Kesä on täällä ja koulu on oikeasti kivaa!

Mahtavaa kesää kaikille!

t. Anna

perjantai 16. toukokuuta 2014

Miten lääkikseen pääsee sisään?


Kokosimme Cursus manus sanantesilaisten kanssa vinkkejä siitä, millä vinkeillä lääkikseen pääsee sisään. Vinkkejä tuli laidasta laitaan, mutta tapojahan on yhtä monia kuin on hakijoita.

Yleisesti pätevää on mm. syödä paljon jäätelöä (toimii!). Itse tosin sorruin jonain vuonna tähän ylenpalttiseen itsensä ”hemmotteluun” hakukeväänä, joten syksy menikin hikipäässä kuntopyörää polkiessa.

Monien mielestä lääkikseen pääsee tuurilla. No joo, totta sekin. Yleisesti ottaen hakijoista hyvin pieni osa on todellisia neroja, joita vastaan ei edes kilpailla. Heille on jo paikka varattuna. Mutta suurin osa hakijoista on joko ”kattelemassa miltä koe näyttää” tai sitten tosissaan pyrkimässä ja sisäänottopaikoista taistelemassa. Pääsykoe on todella iso rupeama ja opeteltavaa asiaa on todella paljon. Pitäisi osata soveltaa fysiikkaa, laskea kemiaa ja kertoa ekologiasta jne. On siis lähestulkoon mahdottomuus osata kaikki asiat erinomaisesti. Tämän takia lääkikseen sisäänpääsyssä on mukana tuuria, sillä jos juuri sinulle sopivat kysymykset osuvat kohdille, niin paikka on sinun.

Mutta tärkeintä on, että koskaan ei luovuteta! Ei lukiessa pääsykokeeseen kuin itse koetilanteessakaan. Vaikka koe tuntuisi kuinka vaikealta tahansa, niin silti yritä raapia vielä viimeisetkin jaossa olevat pisteet. Älä luovuta. Itse hain lääketieteelliseen viisi kertaa, joten tiedän todella mistä puhun. Älä luovuta, se on sen arvoista. 

Pidä hyvä fiilis yllä koko hakemisen ajan ja pidä kiinni harrastuksistasi ja vapaa-ajasta. No joo, hyvä antaa tässä vaiheessa tämä vinkki, kun pääsykokeeseen on enää noin 10 päivää aikaa. Mutta se, että pystyy olemaan stressaamatta ja keskittyy vain siihen tekemiseen, tuottaa parhaat tulokset. Nuku hyvin, syö hyvin, pidä vapaa-aikaa, näe ystäviä, opiskele tehokkaasti. Nämä vinkit ovat tietysti vähän ”No shit Sherlock” tasoa, mutta kaikille se ei ole itsestään selvää!

Viimeisellä viikolla rentoudu. Tämä tarkoittaa sitä, että silloin ei enää pitäisi opetella mitään ”uutta”, vaan kertailla jo opittuja asioita. Viimeisenä päivänä älä opiskele ollenkaan. Jos nyt viimeisenä päivänä päässä pyörii vain se, että mikäs se vihreän valon aallonpituus nyt olikaan, niin sen saat tarkistaa. Mutta muutoin älä enää opiskele silloin. Tee jotain hauskaa, mene vaikka kampaajalle tai lounaalle ystävien kanssa. Siivoa jo pääsykoekirjat kaappiin, sillä olet tehnyt jo valtavan rupeaman pääsykokeen eteen. On paljon freessimpää tehdä pääsykoetta virkeillä aivoilla.

Kirjoita pääsykokeessa paperille KAIKKI mitä tiedät aiheesta. Ja ei sitten aiheen vierestä! Jokin asia saattaa tuntua vastauksessa mitättömältä, mutta kirjoita se siihen paperille silti. Voit saada ratkaisevat 0,25 pistettä siitä. Pääsykokeessa on tarkoitus kerätä pisteitä, ei tehdä kaunopuheista runoutta. Raavit pisteitä sieltä täältä, niin paljon kuin lähtee. Jos osaat laskea jonkun laskun vain ensimmäiseen kaavaan asti, niin teet sen.

Pidä lukusuunnitelmasta kiinni. No joo, tämäkin on jo myöhäistä tietoa. Mutta voit sen tehdä vielä tälle viimeiselle viikolle! Käytät vaikka pari tuntia aikaa siihen, mitkä asiat sinun tulisi vielä kerrata. Kun sen kirjoittaa paperille, niin hahmottuu se kokonaisuus joka vielä tämän viimeisen viikon aikana odottaa. Sen lisäksi ei tule yllärinä viimeiselle päivälle, että apua mulla on vielä tosi paljon kerrattavaa.

Säännöllinen rytmi viimeiselle viikolle. Herää siihen aikaa kuin tulet heräämään pääsykokeeseen. Älä siis opiskele öisin ja nuku klo 13 asti. Jos tällainen rytmi on sopinut sinulle hakemisen aikana, niin ok, mutta se voi olla aivoillesi shokki, kun joudutkin aivojumppaamaan pääsykokeessa jo klo 9!

Keskity omaan tekemiseesi. Toisille lukumääräksi sopii 12h/pvä, toisille 7h/pvä. Ei ole siis mitään standardia, että ”paljon pitäisi lukea päivässä päästäkseen lääkikseen”. Jos sinä opiskelet täydellä teholla vaikka 5h/pvä, niin se on paljon parempi kuin jonkun toisen 12h/pvä puolitehoilla. Keskity myös pääsykokeessa omaan tekemiseesi. Jos toinen hakija vieressäsi hermoilee, yskii, rouskuttaa porkkanaa, pieree tai on muutoin vain häiritsevän oloinen, niin anna olla. Keskity omaan paperiin, ota vaikka korvatulpat mukaan!

Kun opiskelet, niin opiskele kunnolla. Jos tykkäät istua kirjastossa ja samalla selata facebookkia lukionkirjojen sijaan, niin not so good. Eli, mielummin käytät tehokkaat 6h kuin epätehokkaat 12h. Itselleni toimi päiväkohtaiset aikataulut, johon olin kirjoittanut esim. klo 8-9.30 Fy4 klo 9.30–9.45 tauko klo 9.45–11.00 Fy4… Jne. Eli kun tauko oli merkitty, niin sain istua naama kiinni facebookissa eikä tarvinnut potea huonoa omaatuntoa.

Kun opiskelet, niin ajattele opiskeltava asia niin, että osaat vastata siihen liittyviin kysymyksiin. Esimerkiksi jos aiheenasi on hengitys, niin se että ihmisellä on keuhkot ei välttämättä riitä vastaukseksi. Vaan, mieti samalla mitä tärkeitä asioita (rakenteet, mitat, tilavuudet jne.) kokeessa voitaisiin kysyä. Ja tee tehtäviä!

Tee vanhoja pääsykokeita niin kuin olisit oikeassa kokeessa. Sama pätee myös valmennuskurssien välikokeissa. Muista kuitenkin, että Galenos poistu vasta vuonna 2012, joten vanhoissa pääsykokeissa voi olla vaikeita tehtäviä lukionoppimäärällä ratkaistavaksi.

Pienryhmäopiskelu kannattaa aina! Kavereista saa tukea ja heidän seurassaan oppii yllättävän paljon! On paljon antoisampaa pohtia jotain fysiikan laskua yhdessä kuin yksin.

Ja tämän lisäksi asenne ratkaisee! Jos olet päättänyt päihittää sen kokeen, niin on paljon helpompi lähtökohta sisäänpääsylle kuin että menisit sillä asenteella, että ei ole mitään mahdollisuuksia päästä sisään.

Niin ja muista laittaa nimet niihin koepapereihin :)


Tsemppiä loppurutistukseen!!
Anna

lauantai 3. toukokuuta 2014

Hejsan!



Hejsan!

Jag heter Sanna, är 25 år gammal och studerar för första året odontologi tillsammans med de övriga i vår härliga årskurs! 

Ursprungligen var det inte meningen att jag skulle bli tandläkare. Efter gymnasiet började jag studera biologi vid universitet och trivdes enormt bra med studierna. Målet var att bli forskare och därför började jag under studierna jobba på en forskningsgrupp inom utvecklingsbiologi. Halvt i misstag blev mitt forskningsobjekt tänder och mina handledare råkade vara tandläkare. Några år senare gjorde jag min pro gradu-avhandling där, om tänder såklart. Under åren jag jobbade i gruppen växte mitt intresse för tänder och på uppmuntran av min handledare bestämde jag mig för att söka in till odontologin. Måste erkänna att den ostabila arbetssituationen inom forskningen även inverkade på beslutet och möjligheterna att jobba mer utbrett i Finland och utomlands med en tandläkarexamen jämfört med biologin. När beslutet att söka in mognat gick jag på våren -12 och tittade hurudant provet var. Trots min breda biologikunskap kom jag inte in, för hade varken läst fysik eller kemi under tiden i gymnasiet.

Med resultaten i handen bestämde jag mig för att söka in en gång ordentligt, och annars fortsätta som forskare. Sagt och gjort. Under hösten läste jag några fysikkurser på aftis och under våren läste jag resten av inträdesprovsmaterialet och gick med gott humör till inträdesprovet igen nästa vår. Som tur hade jag lärt mig att läsa mycket artiklar under min studietid och klarade mig bra i det materialbaserade provet. Lyckan av att få det godkända resultatet under sommaren var enormt stor och jag väntade på de nya studierna och att få vara ”gulis/alfa” igen! Under det första studieåret har jag blivit allt säkrare på att jag gjorde rätt beslut om karriärbytet och väntar nu med iver på de kommande studieåren!  



Under det första studieåret har jag skulpterat tänder, varit på roliga sitser (med goda kakor!) och framförallt, fått härliga nya vänner! 

Jag och fem andra av mina klasskamrater studerar på den svenskspråkiga linjen. Helsingfors Universitet är det enda universitet i Finland som har en egen intagningskvot för svenskspråkiga studeranden till den odontologiska linjen. Trots den svenskspråkiga linjen går de flesta föreläsningarna på finska och kursböckerna på engelska, men grupparbeten och tenter får som tur göras på svenska.
Som svenskspråkig i en annars nästan helt finskspråkig grupp har gått otroligt bra, bara man tål en del finlandssvenska skämt! Bland annat har det diskuterats hur finlandssvenskarna fångar kräftor under picknicken på vappen (what?), och "pappa betalar" och "jätte kiva" är ofta förekommande uttryck. Men roligt så, och de flesta är ivriga att lära sig svenska och försöker tala svenska så gott de kan!
:)

Som svenskspråkig odontologistuderande har man även möjligheten att delta i alla fester som ordnas, så tråkigt blir det verkligen inte! Man kan delta i finska medicinarnas (LKS), svenskspråkiga medicinarnas (Thorax) och såklart odontologernas (HLKS) evenemang. Överallt är såklart alla välkomna, så det är bara att välja bland det stora utbudet vad man vill delta i! :) Det finns dessutom en svenskspråkig odontologiförening, Odontologiska samfundet i Finland (OSF), som bland annat ordnat junior- och mentorkvällar för oss studeranden. 

Tack för mig! Nu kan ni alla gå och tvätta tänderna. 
Sanna