perjantai 30. lokakuuta 2015

Odontologiska Spelen 2015

Odontologiska Spelen on pohjoismaisten hammaslääketiedekaupunkien välinen tiukkaakin tiukempi urheilukisa, johon osallisujat valmistautuvat tyypillisesti useamman kuukauden ajan. Koko joukkueen kisakunnon tulee olla täydellinen; lihasten vetreät ja kannustushuutojen kovat. Kuitenkin erityisesti nesteytyksen tulee onnistua, mikäli haluaa tavoitella voittoa kivenkovien hammaslääkäriopiskelijoiden taistellessa toisiaan vastaan pussihyppelyssä, vesiämpärin kannattelussa, skumppapullonkorkin ampumisessa ja muissa vuosittain vaihtuvissa urheilulajeissa.

Tänä vuonna kisat järjestettiin Ruotsissa, Göteborgissa 17-20.9.15. Helsingistä meitä lähti taas toistakymmentä opiskelijaa edustamaan kaupunkiamme.

Odontologiska Spelenin tapahtumat jakautuivat kolmelle päivälle, kuten edellisenäkin vuotena. Saapumispäivänä hotelliin kirjautumisen jälkeen kaupungilla järjestettiin perinteinen paraati, jossa kaupungit kulkevat kulkueessa tiimiasuissaan orkesterin johtamana ja laulavat omia kannatuslaulujaan. Meillä oli päällämme haalarit ja kisapaidat sponsoriemme logoilla. Paraatin jälkeen oli hieman vapaa-aikaa, jonka jälkeen koko porukka suuntasi paikalliseen yökerhoon.

Seuraavaksi päiväksi Göteborgilaiset olivat järjestäneet meille kaupunkikierroksen, jonka aikana mm. pelasimme golfia kalalla ja tennispallolla sekä otimme mitä hienoimpia jäljennöksiä, muttei tälläkertaa hampaista. Illalla koko jengi lähti jatkoille meille varattuun hienoon kallioon louhittuun tilaan. Illasta parhaiten jäi mieleen, kun opetimme muutamaa norjalaista laulamaan Anssi Kelaa. Ja kyllä, se oli hauskempaa miltä kuulostaa. Toki pelkissä legginseissä ja henkseleissä tanssiminenkin on aina välillä ihan rentouttavaa. Koko toisen päivän ajaksi olimme pukeutuneet siis miimikoiksi. Vaikka paidat pysyivät vielä kaupunkikierroksen ajan tiukasti päällä, niin uteliaat katseet eivät aivan heti loppuneet kesken.

Viimeisenä päivänä koitti viimein kauan odotetut kisat. Kisaan olimme jälleen pukeutuneet miimikoiksi. Asuvalinta sopi virtaviivaisuutensa puolesta erinomaisesti tiukkaan kisailuun. Koko kisan voittoa Team Helsinki ei kovasta yrityksestä huolimatta onnistunut saavuttamaan, mutta köydenvedossa jatkoimme sentään edellisvuoden voittoputkeamme.


Kisojen jälkeen palasimme hotellille vaihtamaan juhlapuvut päälle ja suuntasimme gaalaillalliselle, joka oli jälleen erittäin upea tapahtuma ja koko reissun huipentuma. Ruoka oli hyvää ja kaupunkien toisilleen järjestämistä esityksistä näkyi, että vaivaa oli nähty todella paljon. Myös Team Helsingin Odontologiska Spelen aiheinen videospeksi sai todella raikuvat suosionosoitukset. Ilmeisesti teimme vaikutuksen atleettisuudellamme, vai olisikohan videolla vilahtaneilla Tre kronor kuvioisilla stringeillä ollut sittenkin oma osuutensa asiaan.


Jos opiskelet hammaslääketiedettä, niin suosittelen lämpimästi tulemaan ensivuonna mukaamme Norjaan, Bergeniin. Jos haluat välttämättä välttyä matkakuumeelta, niin suosittelen olemaan katsomatta kuvia Bergenistä. Olen itse osallistunut Odontologiska Speleniin kahdesti. Molemmilla kerroilla reissu on ollut ehdottomasti vuoden parhaimmistoa ja muisteltavaa on riittänyt pitkään. Hienointa tapahtumassa on ollut pohjoismaisiin kollegoihin ja kaupunkeihin tutustuminen sekä mahtavan yhteishengen muodostuminen etenkin oman kaupungin osallistujien, mutta myös muiden kaupunkien kisailijoiden kesken.

Lopuksi haluan kiittää tukijoitamme Colgate Student Club Nordicia, Oralia ja Odontologiska Samfundetia, jotka tekivät tämän matkan kustannuksista hieman opiskelijaystävällisemmät.

Käykäähän kaikki hammaslääketieteen opiskelijat liittymässä Colgaten Student Club Nordiciin facebookissa.

Myös Odontologiska Samfundet (OSF) toivottaa kaikki ruotsinkielentaitoiset nuoret hammaslääkärit ja hammaslääkäriopiskelijat lämpimästi tervetulleeksi jäsenikseen.

terveisin Petrus

P.S. Kisailun tuoksinassa Tukholmalaiset päättivät jo puolestamme, että lähdemme heidän kanssaan Bergeniin, varastamalla banderollimme.




tiistai 8. syyskuuta 2015

Organon Dentale ja Contractura



Hammaslääketieteen kandidaattiseuralla on oma lehti, jonka päätoimittajana olen toiminut viime keväästä lähtien. Lehden tekeminen piti kiireisenä, mutta olin super onnellinen, kun mukaan lähti monta innokasta kirjoittajaa! Värväyksen uhreiksi joutuivat monet Cursus Manus Sanantesilaiset ja heidän joukostaan löytyi myös parhaan kirjoituksen kirjoittaja! Kannattaa siis katsoa, miltä suuri suunterveyskysely näyttää!

Organon Dentale lehdet löydät sähköisesti HLKS:n nettisivuilta.
Mielestämme saimme erinomaisen lehden aikaiseksi ja monta upeaa kirjoitusta! Alla yksi monista.

Terkuin Anna

Contractura – Lääkiksen kiipeilykerjo

Pääsin hammaslääkikseen pari vuotta sitten ja aktiivisena liikkujana ilahduin erilaisten urheilukerhojen määrästä. Lääkiksestä löytyy jokaisella jotain: jalkapallo joukkueet (tytöille ja pojille omansa!), juoksukerho, tenniskerho, laskettelukerho, you name it,.. Ja mikä parasta edustettuna on myös itselleni rakas laji, nimittäin kiipeily!
                      Lääkiksen kiipeilykerho, Contractura ry on perustettu vuonna 2004. Contractura (latinaa) tarkoittaa pitkäkestoista lihasten supistustilaa, jota tarvitaan kiipeilyssäkin. Kerhollamme on hallitus, jossa on vuodesta riippuen kymmenkunta ihmistä. Hallituksen kesken järjestämme erilaisia kiipeilytapahtumia, joihin ovat tervetulleita kaikki lääketieteenopiskelijat, niin medisiinarit kuin denttaritkin.




                      Suurimpiin Contracturan järjestämiin tapahtumiin kuuluu keväisin järjestettävät  kiipeilykisat yhdessä Aaltoyliopiston kiipeilykerhon Orankin kanssa. Kisat ovat hyvin leikkimieliset, ja mukaan voi lähteä vaikka ei olisi koskaan aikaisemmin kiipeillyt. Kiipeilykisojen ohjelmaan on aikaisimpina vuosina kuulunut myös mukavaa illanviettoa saunoen ja hyvää ruokaa syöden, sekä omia kiipeilykokemuksia kavereille jaellen. Syksyisin Contractura on järjestänyt myös toisen laajemman tapahtuman - Kiipeilypäivän. Kiipeilypäivän ideana on ollut kerätä kaikki kiipeilystä pitävät, niin ensikertalaiset kuin kokeneemmatkin vuorikiipeilijät, saman katon alle tsempaamaan toinen toisiaan mitä huikeimpiin kiipeilysuorituksiin. 


                      Pienempinä tapahtumina olemme järjestäneet myös kuukausittaiset kiikkumiitit, jääkiipeily kokeiluita pikkukosken pirunkallioilla kevät talvesta, sekä ulkokiipeily excursioita mahdollisuuksien mukaan keväisin. Jo valmistunut kiipeilygurumme Jukka on järjestänyt myös erilaisia kiipeilykursseja, kuten alkeiskursseja, lead-kursseja ja viime keväänä ulkokiipeilykurssin. Lisäksi kaikkien on mahdollista käydä kesäisin ulkona boulderoimassa omatoimisesti, sillä Contractura omistaa pari omaa pädiä, jotka ovat vapaasti lainattavissa. Viime kesänä hankimme myös slack linen, jolla on hyvä harjoittaa tasapainoaan. Mikä on sen ihanampaa kuin lämmin kesäinen ilta puistossa, paljon kavereita ja slack line! Lasneerasimme myös vuoden alusta Contracturan oman haalarimerkin ja tekeillään on myös Contracturan logolla varustetut kiipeilypaidat!

                      Olen itse ollut Contracutran toiminnassa mukana ensimmäisestä opiskeluvuodestani asti, ja rakastanut joka hetkeä! Meillä on mahtava joukko kiipeilystä innostuneita lääkisläisiä ideoimassa ja toteuttamassa erilaisia kiipeilyaktiviteetteja. Toivotamme tervetulleiksi mukaan toimintaan kaikki uudet ja innokkat kiipeilynharrastajat. Seinillä tavataan!

Terkuin,
Mia

tiistai 16. kesäkuuta 2015

Kesähoitajana Porissa

Blogissa on muutamaan otteeseen jo kyselty (ja käsiteltykin) millaisiin työtehtäviin opiskeluaikana on mahdollista päästä ja ajattelin nyt kirjoittaa hieman omasta kokemuksestani hammashoitajana.

Pääsin viime kesänä kesätöihin Poriin kunnalliseen hammashoitolaan hammashoitajaksi. Avustin kokenutta hammaslääkäriä ja sain paljon arvokasta oppia mm. vuorovaikutuksesta potilaiden kanssa ja pitkien potilassuhteiden merkityksestä. Hammaslääkärin kokemus näkyi myös työtahdissa ja hoidettujen potilaiden määrässä: parhaimmillaan vajaaseen kuuteen tuntiin mahtui kymmenen potilasta. Siinä tuli hoitajana juostua varmasti useampia kilometrejä päivän aikana välinehuollon ja hoitohuoneen välillä. Potilasvaihdot tehtiin erittäin ripeästi, kuitenkaan hoitohuoneen hyvää aseptiikkaa unohtamatta.

Päätin tänäkin kesänä tulla Poriin hoitajaksi, koska tykästyin viime kesänä työpaikan ilmapiiriin (ja koska vanhempien luona elämä on halpaa :D). Ero työnkuvassa on melko suuri, vaikka samaa työtä tulin tekemään: avustan nimittäin neljännen vuoden hammaslääketieteen kandidaattia. Kesäkandilla potilaita on noin puolet kokeneen hammaslääkärin potilaista, eli hoitajan työ helpottuu hieman kun jatkuva juokseminen ja desinfiointi jäävät vähemmälle. Toisaalta kandin käyttämät työvälineet tuntuvat olevan moninaisempia kuin rutinoituneen hammaslääkärin, ja itselleni uusia aineita ja instrumentteja tulee eteen muutamia viikossa.

Kuten kokeneen hammaslääkärin myös kesäkandin avustaminen on ollut todella antoisaa. Ensimmäisen kesän jälkeen tuli nimittäin pieni paniikki, että pitääkö kaikki heti osata tehdä yhtä nopeasti kuin kokenut hammaslääkäri. Nyt totean, ettei onneksi tarvitse: Kandin työtavat ovat ihailtavan rauhalliset ja jokaisen välivaiheen hän tekee huolellisesti, ja apua saadaan tarvittaessa konsultoimalla sitä kokenutta lääkäriä viereisessä huoneessa. Kandin otteista huokuu varmuus, vaikka kokemusvuosia ei ole montaakaan kertynyt.

Kandin työskentelyä lähietäisyydeltä seuratessa on tullut tietynlainen varma olo itsestä: Kyllä minäkin jo kahden vuoden kuluttua osaan yhtä hienosti hammaslääkäröidä kuin avustamani kesäkandi. Ensi syksynä alkavatkin treenit todenteolla: klinikka ja omat potilaat! (no treenataan me ensin reilusti phantom-päilläkin..)


Nautitaan nyt ensin kesästä ja otetaan rennosti :)

- Suvi 

torstai 7. toukokuuta 2015

Preklinikka ohi?

Blogimme on elänyt hiljaiseloa monestakin syystä, joista suurin on kanditentti!
Kanditentti on vain ja ainoastaan Helsingin lääkiksen oma tentti, joka toimii preklinikan loppukuulusteluna. Kanditentti on tosin nyt poistumassa ja me saimme kunnian olla viimeinen vuosikurssi, joka sen joutuu tekemään.

Meillä oli kahden viikon lukuloma kyseistä tenttiä varten. Jokainen käytti kyseisen ajan tyylillään; osa luki kotona yksin, jotkut kokoontuivat kavereiden kesken opiskelemaan ja jotkut, noh, oli häämatkalla. ;D Itse opiskelin suurimman osan ajasta kotona, mutta kokoonnuimme pbl ryhmän kanssa muutaman kerran kertailemaan. Siitä oli kyllä todella paljon hyötyä!

No, eilen se kanditentti kuitenkin oli. Ensin kolme tuntia essee kysymyksiä, tunnin tauko ja loppurutistuksena kaksi tuntia oikein-väärin väittämiä. Jotkut kysymykset olivat hyvinkin spesifejä, jotkut ns. "yleispäteviä". Kanditentti täytyy olla suoritettuna viimeistään ennen nelosvuosikurssille siirtymistä, joten uusintakertoja on onneksi vielä jäljellä. Vielä ei uskalla hehkuttaa, mutta jos kanditentti on läpi, me ollaan virallisesti hammaslääketieteen kandidaatteja (hui!).

Preklinikka alkaa olemaan käytännössä ohi. Nyt me erkaannutaan medisiinareista, sillä heillä alkaa johdanto patologiaan kurssi ja meillä mikrobiologia. Ja ihan kohta kesäloma!!

P.s. Hurjasti tsemppiä lääkikseen hakijoille! Kahden viikon päästä se on jo ohi ;)

Terveisin Anna

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

torstai 5. maaliskuuta 2015

HAMMASLÄÄKETIETEENKANDIDAATTISEURAN 70. VUOSIJUHLAT


Aluksi historian lyhyt oppimäärä: Hammaslääketieteenkandidaattiseura perustettiin heti sotien jälkeen vuonna 1945. Kun lyhyellä matematiikalla vuodesta 2015 vähennetään 1945, saadaan ainejärjestömme iäksi 70 vuotta. Vuosittain järjestettävissä vuosijuhlissa juhlitaan HLKS:n taivalta ja tänä vuonna tasalukua juhlistettiin fiinisti Hilton Kalastajatorpalla Munkkiniemessä.

Helsingin hampaalla käytäntö menee niin, että kolmoskurssi järjestää vuosijuhlat. Heidän keskuudestaan valitaan lähes vuotta ennen juhlia emäntä, joka on päävastuussa tapahtuman järjestelyistä. Lisäksi valitaan eri tiimeille, kuten ohjelma- ja jatkotiimille, vastuuhenkilöt. He muodostavat yhdessä porukan, joka vastaa isojen vuosijuhlien järjestelyistä yhdessä muiden kurssilaisten kanssa, jotka kaikki pääsevät auttamaan. Tämän vuoden vuosijuhlista vastasi gammakurssin emäntä Nina Karhinen.




Vuosijuhlat alkavat iltapäivällä cocktail-tilaisuudella, johon saapuu niin HLKS:n hallitus kuin toimihenkilötkin, ja lisäksi kutsuvieraat muista ainejärjestöistä tai yhteistyötahoilta. Cocktail-tilaisuudessa eli "kokkareilla" juodaan kuohuvaa, nautitaan pientä cocktail-palaa ja vastaanotetaan kutsuvieraat, jotka onnittelevat kandiseuraa. Usein lahja on vettä väkevämpää hallitukselle, mutta myös mielikuvitusta oli käytetty: esimerkiksi Kandidaattikustannus antoi lahjaksi Therapia Fennican, jonka sisällys oli suunterveyttä käsitteleviä sivuja lukuunottamatta koverrettu pois ja sisälle piilotettu pari Jekkua ja legoja, mitäpä me tulevat hammaslääkärit muuta tarvittaisiinkaan! Kuopiosta saatiin klassinen kipukoukku, joka tulee varmasti tarpeeseen ergonomisen työskentelyasennon unohduttua kandilta jos toiseltakin.


Itse vuosijuhla alkoi kello 18, jolloin muutkin vieraat saapuivat paikalle. Siirryimme valokuvauksen kautta Kalastajatorpan pyöreään saliin, jossa istuimme pöydissä suurin piirtein vuosikursseittain ja nautimme kolmen ruokalajin illallisen. Ruoka oli suussasulavan hyvää, sisältäen niin tattikeittoa, poroa kuin suklaakakkuakin. Viinitkin maistuivat ja lämmittivät mukavasti tunnelmaa pöydissä. Ohjelmanumeroina oli mm. lauluesitys flyygelillä säestettynä sekä useampia puheita, muun muassa kansainvälisesti tunnetun ja useita tunnustuksia saaneen akateemikko Irma Thesleffin huikea puhe meille nuoremmille, tuleville hammaslääkereille. Lisäksi kolmoskurssin opiskelijat pitivät puheet miehelle ja naiselle ja luonnollisesti myös illan emäntä Nina sekä Hammaslääketieteenkandidaattiseuran tämän vuotinen puheenjohtaja Anna Mäkinen pitivät puheet. Illan yksi hieno hetki oli, kun kandidaattiseura palkitsi ansioituneita opiskelijoita. Kultaisia harrastemerkkejä jaettiin kolmelle valmistuvalle erittäin ansioituneelle viidennen vuoden opiskelijalle, pronssisia aktiivisuusmerkkejä sen sijaan useampia ja useamman kurssin kesken. Meidänkin kakkoskurssilaisten keskuudesta peräti kaksi aktiivista opiskelijaa palkittiin pronssimerkein!

Kello läheni puoltayötä, kun pääsimme tanssiparketilta medisiinariorkesteri Valkotakkien säestämien vanhojen tanssien jälkeen viileään kevättalven yöhön juhlapuvuissamme odottamaan kuljetusta jatkoille. Jatkot pidettiin tänä vuonna Vallillassa Ääniwallissa. Paikka muistutti jotain vanhaa teollisuushallia tms, joten kontrasti iltajuhlapaikkaan oli melkoinen. Ohjelma jatkoillakin oli onnistunutta: viitosvuosikurssin kurssibändi OJ and the Pectorals veivasi kunnon bilesetin noin tunnin ajan ja meidän kurssin DJ Graal viimeistään pisti porukan joraamaan aamun pikkutunneille saakka! Seuraavana aamuna olisi vietetty perinteistä Vuosijuhlien sillistä eli silliaamiaista kerhotilallamme Pesäkkeellä, mutta ainakaan allekirjoittanut ei koskaan sinne selvinyt, vaan toipui ankarasta juhlinnasta kotona peiton alla... Meidän kurssi onkin jo aloittanut ensi vuoden vujujen järkkäämisen suurella innokkuudella, niitä odotellessa!


Kuvat Ömer Acar http://www.acar.fi/


-Arttu ja Anna



sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Tutkimusta ilman tutkijalääkärilinjaa

Jaakko kirjoitti hienosti tutkijalääkärilinjasta ja sitä kautta tutkimuksen teosta. Tutkijalääkärilinjan hyviä puolia on monia, kuten taattu tutkimusapuraha ja pääsy tutustumaan eri tutkimusryhmiin. Kuitenkin halusimme muistuttaa, että tutkimusta voi tehdä vaikkei tutkijalääkärilijalle pääsisi / päätyisi.

Väitöskirjatutkijaksi voi päästä opintojen aikana ilman tutkijalääkärilinjaa ilmoittamalla kiinnostuksestaan mieluisalle ryhmälle ja toivoa parasta, tai kuten minulle kävi, tapaamalla sattumalta parhaan mahdollisen ohjaajan paikassa, jossa sitä vähiten osaa odottaa. 

Aloitin väitöskirjaan tähtäävän tutkimustyön lähes vuosi sitten. Kaikki tietää, että ensimmäiset päivät ovat uudessa työssä aina kamalia, ei osaa mitään eikä tunne ketään. Olen ollut monenlaisissa töissä, mutta ensimmäiset päivät tutkimuksen parissa ensimmäisen vuoden opiskelijana olivat ikimuistoiset. Muistan, että kaksi viikkoa meni siihen, että edes tajusin mitä tulisin tutkimaan. Vaikeinta oli se, etten ymmärtänyt artikkeleiden sanoja, tutkimusmenetelmiä, tuloksia, en osannut etsiä oikeanlaista kirjallisuutta, en osannut riittävän hyvin englantia, en oikeastaan tiennyt lääketieteellisen tutkimuksen tekemisestä mitään ja mikroskopointikin oksetti. 

Muistan istuneeni koneen ääressä ja miettineeni, että olen tässä samassa tilanteessa varmaan puolen vuoden päästäkin, että pitäisikö myöntää tappionsa ja lopettaa ennen kuin ehtii edes aloittaa. No onnekseni, tätä kesti kaksi viikkoa. Sitten palaset alkoivat loksahdella paikoilleen ja mikroskopiapahoinvointi meni ohi (luojan kiitos..).. Oikeastaan koko homma lähti ihan lapasesta. Tein labrassa n. 8h päiviä, jonka jälkeen koirien kanssa lenkki ja treenaamaan ja sitten jatkoin hommia vielä yöhön asti. Tajusin myös, että aiemmin käymistäni kaupallisen alan tutkimus- ja tilastokursseista oli valtava hyöty: SPSS-tilasto-ohjelman kanssa tulee vietettyä useita tunteja päivässä edelleen. 

Syksyllä tutkimuksen tekemistä alkoi häiritä perustutkinto-opinnot, joten opintojen ohella tutkimusta tulee tehtyä lähinnä viikonloppuisin. Viime syksynä hommat olivat sen verran hyvällä mallilla, että päätimme ohjaajani kanssa, että voisin lähteä esittämään tutkimusta Saksaan tammikuussa. Reissu meni oikein mukavasti huippuseurassa. Reissun ansiosta saatan lähteä ensi kesänä labravierailulle jenkkeihin! Ja seuraava kongressikin on jo valittuna. En voi muuta sanoa kuin että tutkimuksen tekeminen on äärimmäisen antoisaa. Odotan jo malttamattomana kesää, kun saa taas puskettua hommia eteenpäin. 

1st author M.
2nd author AnnaJ.

Ps. tiedoksi, vaikka käytän sanaa työ, se ei tarkoita, että siitä aina maksettaisiin. Tutkimusta ei tehdä rahasta.